Olenpas pitänyt piiitkän tauon tästä kirjotus systeemistäni, mutta joo nyt tuli taas sellanen fiilis että vois päivittää tätä mun elämää...
Paljon on tapahtunu, hailaittina nyt aineki se et sain n. 9kk. sitte ammatin, joo, siis musta tuli maalari.. kerkesin olla jopa kaks kuukautta duunissa ja vielä hyväliksasessa sellasessa, kunnes mun käsi meni rikki.. eli olen nyt ollut siis kesäkuusta 2015 asti saikulla.. just näin, voitte vaan kuvitella kuinka tää aika tähän asti on menny hajoillessa kun EI OIKEESTI OLE MITÄÄ... siis niinku järkevää elämänrytmiä.. Juu siis meni rikki joo ja tutkittii pitkään ja kukaan siis kukaan ei osannu sanoo mikä siin oli menny rikki.. särkyjä oli ja lääkkeitä vedettii enemmä ja vähemmä... no sit tuli syksy ja mitäs muutakaa ois voinu saikulla sit tehä ku käydä Hulkin kans ensi viikon reissulla kreikassa ja sit päätettii viiä muksut turkkii.. joo ja heti alkuu kaheks viikkoo, voin kertoo et ei ollu kovin fiksu idea :D viikko meni fine mut sit alko niilläki menee kyllästymisen puolelle... no ei siinä hyvin meni jne...
Tuli sitte 15.11 seittemän vuotta Hulkin kanssa täytee... tatttatattatataaa... jee, eli nyt sitte kaheksatta vuotta rullataan jo.. :D ollaan puhuttu naimisiin menosta (siis kauan olin sitä mieltä ettei IKINÄ) tässä jossain vaiheessa, mutta aika näyttää.. nyt alkuun puhuttiin että otetaan tatuoinnit niinku sormusten tilalle vaikka ees ei olla kihloissakaa... joo tiedän moni kelaa varmaa et mitäääh, oikeesti, miks ja itse asias tää kyseinen lause on tullu jo monen suusta kun kerroin et me otetaan vasempaan nimettömään meijän nimet, eli mä otan "Hulkin" nimen ja se mun ja sen alle tulee sit pari pientä sydäntä sillee söpösti..
Nii eli palatakseni tähän miks, mitä, häh- osioon oli, että vaikka sitten joskus asiat menisi niin huonosti että meidän tiet erkanis niin meillä on takana pitkä historia johon kuuluu yhteinen lapsi, ja jos tämä tatuointi on sitte ongelma jollekkin jommankumman heilalle niin se heila laitetaan sitte vaihtoon.. thäts it... :D
Tällästä pientä ja taas palatakseni tähän käsiongelmaan, niin siis joulukuussa sitte tuli soitto että pääsen tähystysleikkaukseen ja sieltähän vika sitte vasta löyty.. tuossa kuvassa näkyy tuo jänne mikä on punaisella ja katki.. aivan mulle oli käyny sama, eli korjattiin isolla leikkauksella, eli käden toisen luun läpi tehtiin poralla reikä mistä vedettiin lanka läpi johon tuo jänne oli kiinnitetty ja ankkuroitiin ulkosyrjälle luuhun.. näin mulle selitettiin joo ja saikkua taas kesäkuuhun asti.. voi olla että mun maalarin ura oliki sitte siinä, voi olla että ei tuu kestämään enään sellasta tasotushommien vertasta rasitusta.. mut ENIVEI... tässä sitä ollaan taas sit saikulla ja syksyyn mennessä pitäs olla selvillä mitä sitä haluu oikee sit tehä jos tää maalarin ura loppuu... iik..
Mutta hyviin uutisiin, olin pitkään riidoissa mun yhden parhaimman ystävän kanssa typerän baari-illan jälkee ja tosiaan vierähti yli puoltoista vuotta kun sain kerättyy rohkeutta ja joulun alla otin yhteyttä varovaisesti, tulos oli kuitenki parempi ja positiivisempi kun olin osannu odottaa ja olin ihan intopinkeenä :D vieläkin siis olen niin onnellinen että sain tän ihmisen takas mun elämään... tällä hetkellä ystävärintamalla on aineki asiat ihan hyvin...
Mutta, mun poika täyttää kohta 9.... APUA siis Yheksän... vastahan se synty, mihin tää aika on menny.. tuntuu kun ois autopilotti ollu päällä jo monta vuotta, ei sitä vaan tajuu.. sit sen pitäs antaa hengaa kavereitten kans ulkon ja kaikkee.. on se vielki vaikeeta kuvitella et se on jo niin itsenäinen... noh niin ne kaikki kasvaa..
Tajusinpa taas tässä taannoin että, en itsekkään enään niin nuori oo... vedin syksyn niin hissukseen ja sit ku oltiin hetki sitte laivalla pitämäs hauskaa ni se pamahti sen jälkee... olo oli viikon ihan kamala.. siis viikon.. mun krapulat ei yleensä kestä kun sen vakio 3-4 päivää, mut VIIKKO... mitä helvettiä, tosi innolla oottaen seuraavaa reissua ja sen aiheuttamia olotiloja...
Ihan hirveitä vainoja oli, et kaikki huomaa ku mul on paha olo.. hirveetä oli yhtää olla ihmisten ilmoilla... aattelin sit et perkele, minähän en mitää ryyppytaukoja enään pidä... niistä ei oo mitää muuta ku haittaa, oikeesti, sen kerran ku lähtee sit vähän juhlii nii saa kärsiikki siit sit niinku ihan överi pitkää.. joten vedinpä sitte pienet viime perjantaina ja kas kummaa, darra on jo poissa.. hurreeeiii... ELI FUCK THE HEALTHY LIFE, HAVE FUN AND DRINK SOME MORE :D
en nyt siis tosiaa tarkota et musta mitää rapajuoppoo tulee.. mut joo ei ainekaa mitään et "mä nyt lupaan olla kaks kuukautta selvinpäin" EI TOD... ei enään ikinä.. siis syksyllähän tein pienen muutoksen kaikessa ja sen jälkee kaikki meniki vituiks nii sanotusti, vähensin juomista, lopetin röökin, otin ripset pois, en käyny solkussa, lenkkeilin ja söin terveellisesti... JA MIKS... EI mitää hyötyy mihkää suuntaa... tarkotus oli siis pudottaa painoo ja saada ittensä voimaa hyvin... päinvastoin, veikkaan et oli ilmoilla jotain pientä masennusta.. mut nyt on taas olo sellanen I`M ALIVE... olen siis laivareissun jälkeen alottanut tupakoinnin taas, syön arkisin terveellisesti joo ja ripset hain ja solkun alotin taas..
perussetti eli teen niinku ite haluun muitten mielipiteistä välittämättä.. Te jotka jaksatte treenaa ja syödä oiken ja hommata sen gettopuudin hirveellä vaivalla ni hei TODELLAKIN NOSTAN HATTUU.. Musta vaan ei yksinkertasesti oo siihe.. ei oo ollu 7 vuotee ja ei oo vielkää.. Oishan se kiva olla timmi ja kirees kunnos mut fak it... Jos mies pysyy tyytyväisenä ni mäki oon :D
en sano että oisin luovuttanu mut koen vaa et jotku muut asiat on kivempii ja kiinnostaa mua enemmän, mut hei kuten tiedätte, mun mieli voi olla taas toinen jo heti ens viikolla, eli soronoo morojoo katellaa taas ku jaksan :D
